Kuvaus

Me tunnemme unikon yleensä hentoina punaisina väripilkkuina kesäisessä kukkameressä. Ennen se oli ruiskukan ohella yleinen kasvi viljapeltojen pientareilla, mutta nykyään, tehoviljelyn aikakaudella, sitä näkee harvoin. Unikon sukulainen oopiumiunikko näyttää yllättävän erilaiselta. Sen kukinta-aikana kesä- heinäkuussa oopiumiunikkopellot muuttuvat roosanvärisiksi kukkameriksi. Vähän ennen yksivuotisen oopiumiunikon nupun aukeamista varsi vaipuu maata kohden, mutta nousee taas ylös terälehtien auetessa. On todellinen ihme, miten nupun ahtaudessa rypistyneet terälehdet muuntuvat silkkimäisen pehmeiksi, hennoiksi kaunottariksi, jotka keveästi tuulessa huojuen avautuvat luottavaisesti taivasta kohden. Jopa metrin pituiseksi kasvava oopiumiunikko kukkii noin kolmen viikon ajan.

Elokuussa unikon öljypitoiset siemenet ovat kypsiä korjattavaksi. Toisin kuin muilla unikkolajeilla oopiumiunikon siemenkodan kruunu eli luottilevy ei avaudu siementen kypsyessä. Koska siementen kuoressa on vähän pigmenttejä, ne ovat väriltään vaaleita.

Käyttö

Oopiumiunikon siementen maku muistuttaa pähkinää, ja niitä käytetäänkin paljon leivonnassa, myös pähkinöiden sijasta. Oopiumiunikon siemenistä kylmäpuristettu öljy tunnetaan laadukkaana ruokaöljynä ja kosmetiikkateollisuuden kallisarvoisena raaka-aineena. Öljy imeytyy nopeasti ihoon ja pehmentää sitä. Oopiumiunikon öljy tukee ihon luonnollisen suojakerroksen toimintaa. Koska oopiumiunikko kuuluu niin kutsuttuihin köyhdytettyihin unikkolajeihin, se ei sisällä myrkyllistä määrää oopiumia.

Kannattaa tietää

Kasvin tieteellinen nimi Papaver sisältää täyteen puhaltamista merkitsevän sanan pap ja kuvaa oikein hyvin kypsän siemenkodan muotoa. Nimen loppuosa somniferum perustuu latinan sanaan ”somnifer”, joka tarkoittaa unen tuojaa. Unikon saksankielinen nimitys ”Mohn” viittaa Mekonen kaupunkiin. Tämä antiikin Kreikan kaupunki tunnetaan myös nimellä Sikyon, ja sieltä kreikkalaisen äitijumalattaren Demeterin sanotaan löytäneen unikon. Oopiumiunikon alkuperäisestä lajikkeesta on viljelemällä saatu eri variaatioita, joiden siemenet voivat olla vaaleita, harmaita tai sinisenmustia. Leivonnassa, esim. unikkokakussa, käytetään yleensä mustia unikonsiemeniä.

Oopiumiunikkoa on todistettavasti käytetty jo varhaisella kivikaudella (alk. n. 4 800 eaa.) Esim. Boden-järven rannalta, Unteruhldingenin paalujen varaan rakennettujen talojen ympäristöstä on löydetty unikon siemenkotia. Ensimmäinen kirjallinen maininta unikonviljelystä löytyy sumerilaisista savitauluista n. vuodelta 3 400 eaa. Jo 3 000 vuotta eaa. unikko tunnettiin kipua lievittävänä rohtona mesopotamialaisessa Niniven kaupungissa, nykyisessä Irakissa.

Myös kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät oopiumiunikkoa pääasiallisesti uni- ja puudutuslääkkeenä. Öljypitoisten siementen vuoksi kreikkalaiset alkoivat oletettavasti n. 850 eaa. viljellä unikkoa myös ravintokasvina. Sekoittamalla siemeniä hunajaan saatiin vahvistava ateria. Unikkoöljyä sen sijaan käytettiin pitkään lamppuöljynä. Turkin Afyon oli Vähä-Aasian unikonviljelyn keskus. Vielä nykyäänkin Turkin kielen sana afyon merkitsee unikkoa ja oopiumia. Kaukoitään oopiumiunikko saapui vasta keskiajalla. Kreikkalainen runoilija Theokritos (n. 270 eaa.) loi myytin, jonka mukaan unikko syntyi Afroditen kyynelistä tämän surressa kuollutta nuorta rakastettuaan, Adonista. Theokritos kirjoittaa myös, että unikko on unien kukka ja Morfeuksen, unten jumalan vertauskuva. Muita nukkumiseen liittyviä jumalia, joiden tunnuksena on unikko, ovat yön jumalatar Nyks, unen jumala Hypnos sekä Thanatos, kuoleman kaksoisveli.

Oopiumiunikko on aina ollut kiinnostuksen kohteena kahdesta syystä: toisaalta sen siementen ravintoarvon takia ja toisaalta sen siemenkodasta viiltämällä saadun maitiaisnesteen vuoksi. Maitiaisnesteestä talteen otettu oopiumi on ollut antiikin ajoista lähtien tärkeä lääkeaine.

Oopiumin sisältämät alkaloidit, kuten morfiini ja kodeiini, toimivat tehokkaina kipu- ja puudutuslääkkeinä sekä relaksantteina. Kun oopiumia alettiin väärinkäyttää huumeena, oopiumiunikon viljely kiellettiin Saksassa. Myöhemmin siitä on kuitenkin kehitetty lajikkeita, jotka eivät sisällä lainkaan tai vain vähäisiä määriä alkaloideja, ja näiden viljely ravintokasvina on nykyään sallittua.

Unikon perinteisiin viljelyalueisiin kuuluu mm. Itävallan Waldviertel. Siellä kasvatetaan köyhdytettyä oopiumiunikkoa, josta puristetaan öljyä. Böömin, Määrin, Sleesian ja Itävallan Mühlviertelin ohella se kuului Euroopan tärkeimpiin unikonviljelyalueisiin Itävalta-Unkarin monarkian kaatumiseen asti. Toisen maailmansodan aikana suuret maatilat velvoitettiin viljelemään oopiumiunikkoa Saksan armeijan kipulääketuotantoa varten. Alueen perinteiset, unikkoa sisältävät ruoat ja leipomukset, jotka olivat kuuluneet jokaisen perheen säännölliseen ruokavalioon, kiellettiin. Waldviertelin asukkaat kutsuivatkin salaa valmistamiaan unikonsiemenstruudeleita leikkisästi hirsipuustruudeleiksi. 1950-luvulla unikon viljely Waldviertelissä väheni voimakkaasti, ja vasta 1980- ja 1990-luvuilla se ”keksittiin” uudelleen erikoisviljelykasvina. Viljely on keskittynyt siitä lähtien köyhdytettyihin lajikkeisiin.

Unikonviljely ravintokasvina oli Waldviertelin alueella perinteisesti naisten työtä. 1950-luvulle asti emännät kasvattivat unikonsiemeniä omaan käyttöön pienellä aidatulla, usein kolmionmuotoisella peltotilkulla. Kypsät umpinaiset siemenkodat katkaistiin sirpillä tai pienikokoisella veitsellä. Kotona ne avattiin ja unikonsiemenet otettiin talteen. Siemenet seulottiin ja puhdistettiin pölystä tuulimyllyissä, joissa sivulta virtaava ilma puhaltaa epäpuhtaudet pois. Sen jälkeen siemenet hienonnettiin puuastiassa tai puisessa morttelissa. Biedermeier-ajalla tätä viimeistä työvaihetta varten kehitettiin erityisiä unikonsiemenmyllyjä, joita käytettiin aluksi kuitenkin vain kaupunkikodeissa.

Kasvi toisin silmin

Kun unikon ryppyiset terälehdet alkavat avautua, sen maata kohti vaipuneet varret nousevat jälleen pystyyn. Tämä ele on kuin kaksinainen avautumisen ja vapautumisen osoitus. Oopiumiunikkoa voisi verrata atooppisesta ihosta kärsivään ihmiseen. Hänkin on joskus pää painuksissa, kun kutiava, hilseilevä, kuiva ja karhea iho saa hänet alakuloiseksi.

Kasvi tuotteissamme

Hän haluaa ihonsa tuntuvan sileältä ja pehmeältä – kuin unikon terälehdet. Siksi Dr. Hauschka Med Jääruoho kasvovoide sisältää helposti imeytyvää oopiumunikonsiemenöljyä. Tämä päivittäinen perushoitotuote sopii erittäin kuivalle, kutiavalle iholle sekä atooppiselle iholle. Voide kosteuttaa ja rentouttaa ihon välittömästi.  Oopiumiunikonsiemenöljyä ja jääruohon tuorepuristettua mehua sisältävällä kasvovoiteella on pitkäaikainen hoitava vaikutus. Iho saa runsaasti kosteutta, tärkeitä mineraaleja ja aminohappoja jolloin kutina lievenee. Voide muodostaa iholle näkymättömän ja tasapainottavan suojakerroksen.

♦♦♦♦