Kuvaus

Manteli-sana herättää mielikuvien tulvan: lumi, kynttilänvalo, marsipaani, pikkuleivät, joulupuuro, mysli. Sielumme silmin näemme yleensä mantelin syötävän ytimen, mutta miltä itse kasvi oikeastaan näyttää? Ensimmäinen yllätys on, että jopa 8 metrin korkuinen, koruton, hallankestävä, harmaakuorinen mantelipuu kuuluu ruusukasveihin. Se on siis kirsikan, persikan, aprikoosin ja – tietenkin – ruusun lähisukulainen. Välimeren maissa jo tammikuussa avautuvat ruusunpunaiset kukinnot keltaisine hedelehtineen vihjaavatkin tästä sukulaisuudesta. Toinen uusi tieto voi olla, että mantelina syömämme herkku on mantelin kovan hedelmän sisällä piilevä siemen. Mantelin luumarjaa ympäröi kuiva, vihreä, kirpeän karvas hedelmäliha, joka ei kelpaa syötäväksi. Manteli vastaa persikan kiven sisällä olevaa siementä, josta muuten valmistetaan marsipaanin korviketta nimeltä persipaani.

Käyttö

Mantelit sisältävät 18 % valkuaista, 16 % hiilihydraattia, 54 % rasvaa, monia kivennäisaineita ja etenkin B-vitamiineja. Ne ovat siis ravinteikasta ruokaa ja maittavat niin sellaisenaan kuin soseutettuna. Ennen vanhaan mantelia annettiin lapsille yskänlääkkeeksi. Siemenistä puristettu manteliöljy on mietoa ihonhoitoöljyä, joka palauttaa rasvatasapainoa erittäin tehokkaasti. Puristusjätteenä saatava mantelijauhe puhdistaa ihoa hellävaraisesti.

Makean mantelin lisäksi on olemassa kaksi muuta lajia: karvasmanteli ja niin sanottu kuorimanteli (Prunus amygdalis 'Dürkheimer Krachmandel'). Niistä jälkimmäinen on tavallisen mantelin tavoin syömäkelpoinen, mutta karvasmanteli sisältää myrkyllistä amygdaliini-nimistä glykoosia, joka suolistossa muuttuu sinihapoksi. Karvasmanteliöljy, josta amygdaliini on kemiallisesti poistettu, on aromaattinen mauste ja hienostunut hajuste, jota käytetään leivonnaisissa ja kosmetiikassa.

Dioskurides piti karvasmantelia lähes kaikkivoipana. Ulkoisesti käytettynä se poisti hänen mukaansa kasvojen pigmenttiläiskiä, edisti menstruaatiota, lievitti päänsärkyä ja haavaumia; sisäisesti käytettynä se puolestaan helpotti kipuja, poisti vettä elimistöstä, pehmensi kehoa, auttoi yskään, maksavaivoihin, ilmavaivoihin ja niin edelleen – hänen listansa on loputon.

Kannattaa tietää

Mantelin nimi on kaikissa eurooppalaisissa kielissä perua kreikan sanoista amygdale tai amygdalos. Sanojen alkuperää ei enää tunneta. Ibeerisissä kielissä käytettävä al-etuliite (esim. espanjaksi almendra) ilmentää sanaan tarttunutta arabian artikkelia al tai el, sillä maurilaisvallan aikana Iberian niemimaalle tuotiin paljon tieteellistä sanastoa. Prunus mantelin sukunimenä on johdettu kreikan sanasta proumnon, 'luumu', joka on mantelin sukulaisia. Lajinimi dulcis, 'makea', viittaa siemenen makuun.

Mantelipuu on kasvanut jo kivikaudella, ja tarkoituksellisesti sitä on viljelty pronssikaudesta alkaen. Manteli lienee vanhan maailman pisimpään viljelty hedelmä, eikä sen menestystarinalle näy loppua meidänkään aikanamme. Jo 17.–16. vuosisadalla eaa. Aasiasta peräisin oleva mantelipuu päätyi Persian kautta Vähään-Aasiaan, Syyriaan ja Egyptiin. Se levisi 400-luvulla edelleen Kreikkaan ja Rooman valtakuntaan. Kaarle Suurella oli merkittävä osa mantelipuun leviämisessä, eikä Välimeren maita tätä nykyä voisi kuvitellakaan ilman mantelipuita. Niissä mantelia pidetään jo tammikuussa alkavan kukinnan johdosta valppauden ja uudelleensyntymisen symbolina.

Etenkin antiikin Kreikassa syntyi paljon taruja, joissa mantelipuulla oli keskeinen rooli. Erään tarun mukaan manteli olisi syntynyt kreikkalaisen Kybele-jumalatteren veripisarasta. "Jumalten äiti" Kybele oli alun perin vähäaasialainen vuorten ja hedelmällisyyden jumalatar. Toisten mukaan mantelipuu taas olisi kasvanut Zeusin siittämän kaksineuvoisen olennon miehisestä puoliskosta.

Eräs mantelisatu on peräisin Meksikosta. Kauniilla Hatim-prinsessalla oli niin hyvä sydän, että hän jakeli maan köyhimmille rahaa isänsä kirstusta. Kuningas ei suvainnut tyttärensä käytöstä, vaan syytti tätä varkaudesta ja teloitutti tämän. Allah ymmärsi Hatimin tekoja ja muutti kuolleen prinsessan mantelipuuksi, joka lahjoitti kansalle manteleita vuodesta toiseen.

Raamatussa manteli mainitaan monesti. Usein sen varhaiseen kukintaan viitataan heräämisen merkkinä. Kuusisakarainen kynttilänjalka telttamajassa, jossa Jumala Raamatun mukaan kohtasi Mooseksen kansoineen, on mukaeltu mantelipuun muodosta. Myöhemmin kristikunta on käyttänyt mantelia perisynnittömän sikiämisen symbolina: "Kristus sikisi Mariassa niin kuin mantelin siemen syntyy koskemattomuutensa säilyttävässä mantelissa", kirjoitti Konrad Würzburgilainen 1200-luvulla.

Kenties laajimmin tunnettu mantelin käyttökohde on marsipaani, joka on lähtöisin itäisiltä mailta ja jota on perinteisesti valmistettu manteleista, sokerista ja ruusuvedestä. Baklava puolestaan on sen persialainen muunnelma, jossa on lisämausteena kardemummaa. Se on olennainen osa seudun neliviikkoista uuden vuoden juhlaperinnettä. Marsipaanin valmistus oli 1500-luvulla saksankielisellä alueella apteekkarien tehtävä. He käyttivät lääkekonvehdeissaan sokeria vain siitä syystä, että se sulostutti lääkkeen kitkerää makua. Marsipaania kutsuttiin silloin esimerkiksi "sydänsokeriksi". Vähä vähältä mantelikonvehteja ryhdyttiin valmistamaan vain maun vuoksi, ja ne muuttuivat lääkkeistä makeisiksi.

Keskiajan keittiössä mantelia käytettiin makeiden herkkujen lisäksi myös liha- ja kalaruoissa.

Mantelipuusta erittyy pihkaa, jota voi kerätä pisaroina. Antiikin Kreikassa pihkapisaroita poltettiin sairauksien ja pahojen henkien torjumiseksi. Pihkan hienostunut tuoksu desinfioi, puhdistaa ilmaa ja selkeyttää ajatuksia.

Kasvi tuotteissamme

WALA hankkii Dr. Hauschka -kosmetiikkaan tarvittavat mantelit Espanjasta biosertifioiduilta viljelmiltä, joista suurin osa on Demeter-tiloja. Saksassa manteleista puristetaan perinteisessä öljymyllyssä manteliöljyä tai ne jauhetaan mantelijauhoksi.
Mieto, liukas manteliöljy imeytyy ihoon hitaasti. Se on hoitava perusta monissa Dr. Hauschka -tuotteissa. Dr. Hauschka Puhdistusvoiteessa mantelijauho sitoo epäpuhtauksia itseensä ja puhdistaa ihoa siten hellävaraisesti.

♦♦♦♦