Dr. Hauschka

Teepensas

Synonyymit: Musta tee
Tieteellinen nimi: Camellia sinensis (L.) O. Kuntze
Perhe: Theaceae (teekasvit)

Kasvupaikka

Luultavasti Lounais-Kiinan vuoristoseudut

Aineosat

Kofeiini, teobromiini, teofylliini, parkkiaineet, aromit

Kuvaus

Teepusseissa tai irtoteenä myytävä musta tee on oikeastaan jopa 15 metrin korkuiseksi kasvavan teepensaan nuoria versoja ja lehtiä. Teeviljelmillä pensaat leikataan lyhyemmiksi teenpoimijoiden työn helpottamiseksi. Pitkulaiset, tummanvihreinä kiiltelevät lehdet kasvavat oksissa niin tiheässä, että teeviljelmiä kaukaisuudesta katseltaessa niillä vaikuttaisi kasvavan tuuheita, vihreitä tyynyjä. Kahdesta kolmeen sentin levyisissä valkeissa, voimakkaan tuoksuisissa kukinnoissa on lukemattomia keltaisia heteitä. Ne näyttävät hyvin paljon sukulaisensa kamelian kukilta. Teepensas viihtyy lauhkeassa, sateisessa ilmastossa, joten sen ominta aluetta ovat trooppiset ja subtrooppiset maat.

Käyttö

Musta tee on virkistävä nautintoaine, jolla on paljon ystäviä kaikkialla maailmassa – se on veden jälkeen maailman nautituin juoma. Teen sisältämä piristävä kofeiini parantaa keskittymis- ja reaktiokykyä, tehostaa mahahapon tuotantoa ja vahvistaa sydämen sykettä. Parkkiainepitoinen juoma helpottaa ripulia, tuhoaa ripulin aiheuttajia ja lisää virtsaneritystä. Se estää bakteerien kasvua suun limakalvoilla ja vähentää hampaille haitallisten happojen muodostumista. Fluoridipitoisena, kasviperäisenä ravintoaineena tee siis ehkäisee kariesta monin eri tavoin. Ulkoisesti käytettynä musta tee lievittää kutinaa ja tehostaa rohtumien paranemista esimerkiksi neurodermatiitin yhteydessä.

Kannattaa tietää

Der Name "Tee" stammt aus dem Min-Dialekt der südchinesischen Stadt Xiamen. Das chinesische Schriftzeichen für Tee - - wird dort 

Tee on saanut nimensä eteläkiinalaisessa Xiamenin kaupungissa puhuttavasta min-kiinasta, sillä siinä kiinalainen teetä tarkoittava kirjoitusmerkki lausutaan "te". Pohjoisessa puhuttavassa mandariinikiinassa merkki puolestaan lausutaan "cha", mistä teen nimitys on juontunut muun muassa venäjään, arabiaan ja turkkiin. Tieteellisen nimen Camellia takana on Carl von Linné, joka nimesi kasvin Georg Josef Kamelin (1661–1706) kunniaksi. Itävaltainen apteekkari Kamel toimi määriläisessä jesuiittalähetyksessä Manilassa ja kuvasi ensimmäisenä systemaattisesti Filippiinien kasvistoa. Nimen osa sinensis puolestaan viittaa teepensaan kiinalaiseen kotiin.

Ensimmäiset maininnat teestä ovat peräisin Kiinasta noin vuodelta 2700 eaa. Tarun mukaan kiinalaisten on kiittäminen teen "keksimisestä" muinaista legendaa, keisari Shennongia. Hänen kohentaessaan tulta veden keittämistä varten teepensaan oksia pääsi putoamaan kuumaan veteen. Shennongin kynästä lienee lähtöisin maailman vanhin rohtokasveja ja peltoviljelyä käsittelevä kirja Shennong ben cao jing.

Japanilainen zen-mestari Eisai (1141–1215) puolestaan oppi juomaan teetä Kiinassa ja kehitti kokemustensa pohjalta japanilaisen teerituaalin.


Eurooppaan tee päätyi vuoden 1550 tienoilla Venetsian kautta. Alkuun sitä saattoi ostaa vain apteekeista, pieninä määrinä ja päätä huimaavaan hintaan. Hollantilaiset kauppiaat toivat suuren teelastin mantereellemme ensimmäisen kerran vuonna 1610.

Indonesiaan teenviljely levisi 1700-luvulla, mutta Intiaan ja Sri Lankaan (Ceyloniin) vasta 1800-luvulla, kun englantilaiset halusivat tulla riippumattomiksi kiinalaisesta tuontiteestä. Tätä nykyä Intia on maailman toiseksi suurin teen tuottaja.

Musta tee syntyy entsymaattisessa prosessissa, käymismenetelmällä. Tuoreiden lehtien entsyymit hapettavat tiettyjä aineosia, esimerkiksi parkkiaineita, heti kun lehdet murskataan ja niiden solurakenne rikkoutuu. Tällöin teepensaan lehtien väri ja maku muuttuvat. Käymisen pysäyttämiseksi teenvalmistajat kuumentavat lehdet tietyn ajan kuluttua, mikä pysäyttää entsyymien toiminnan. Teen maku ja väri vaihtelevat käymisprosessin keston mukaan. Esimerkiksi Oolong-teetä on käytetty vain hetkinen, vihreää teetä taas ei laisinkaan.

Lyhyen ajan hautunut tee on piristävämpää kuin pitkään hautunut. Tämä johtuu eroista teen eri aineosien liukenemistavassa. Kofeiini liukenee veteen

helpommin kuin parkkiaineet, joten mitä pidempään tee on hautunut, sitä enemmän siinä on parkkiaineita, ja ne puolestaan hidastavat kofeiinin imeytymistä.

Lääketeollisuus eristää teentuotannon jätteistä kofeiinia.

Kasvi tuotteissamme

Ulkoisesti käytettynä parkkiainepitoinen, supistava tee lisää veltostuneen ihon kimmoisuutta ja suojaa herkkää ihoa. Hauteena se puolestaan rauhoittaa turvonneita silmäluomia ja silmien alueen punoitusta.

♦♦♦♦