Kuvaus

Mitä kaikkea ruusu tuokaan mieleen? Varmasti ainakin jaloruusun, jonka eleganttiin, ihastuttavan sorjaan varteen liittyvä monilehtinen kukinto sulkee salaisuutensa sisimpäänsä, suojaan katseilta. Kukkien väri, muoto ja kasvutapa vaihtelee – erilaisia ruusuja on jalostettu lukematon määrä, peräti 20 000! Kun lajien ja lajikkeiden valikoima on näin ylitsepursuava, on helppo unohtaa jalostettujen ruusujen alkuvoimainen isosisko, aitaruusu. Sen vaatimattomat kukat avaavat katsojalle sydämensä tarjoten tuoksuaan ja marjojaan. Aitaruusujen runsaan kukinnan salaisuus piilee syvälle ulottuvissa juurissa, joilla se on lujasti kiinni maassa. Tämän elinvoiman jaloruusu on menettänyt – siksi se vartetaankin aina aitaruusun perusrunkoon.

Ruusuihin kätkeytyy hämmästyttäviä yksityiskohtia. Viisiosaisessa kukassa joka ikisellä terälehdellä on esimerkiksi yksilöllinen muotonsa, ja jopa viisi pientä, vihreää verholehteä ovat kaikki omanlaisiaan.

Käyttö

Ruusun kukinnoilla on parkkiainepitoisuuden ansiosta supistava vaikutus. Aiemmin niistä tehtyä uutetta käytettiinkin ripulin hoidossa. Ulkoisessa käytössä puolestaan on ollut suu- ja kurlausvesivalmisteita. Itäisillä mailla ruusuöljyä ja ruusuvettä nautittiin vatsakouristusten sekä maksan ja sapen koliikin yhteydessä.

Ruusuvalmisteita käytetään nykyisin ulkoisesti rintarauhastulehduksen, sammaksen, halkeilevan ihon ja huulirakkuloiden hoidossa, missä etenkin ruusun antiseptiset, tulehdusta ehkäisevät ja supistavat ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa.

Aromaterapiassa ruusulla hoidetaan sen vapauttavan ja rentouttavan voiman vuoksi hermoperäistä lihasjännitystä ja unihäiriöitä sekä kohotetaan tunnelmaa masennuksen yhteydessä.

Kannattaa tietää

Ruusu sanana lienee peräisin indogermaanisesta sanasta vrod tai vrad, jonka merkityksenä sanskritissa on säilynyt 'lempeä'. Ruusujen merkityksestä ihmiskunnalle kertoo sekin seikka, että kasville on sana jokaisessa maailman kielessä, eskimokieltä lukuun ottamatta. Ruususta tuli jo hyvin varhain rakkauden, kauneuden ja sulon, Kreikassa myös elämänilon, symboli. Ihmeellinen, tyynen levollinen kasvi vaikutti niin epämaalliselta, että sitä on monissa kulttuureissa pidetty jumalten lahjana, joissakin peräti rakkautta ja hedelmällisyyttä edustaneen jumalallisen kukan kukintona. Langenneen Lucifer-enkelin sen sijaan kerrotaan luoneen köynnösruusun voidakseen nousta takaisin taivaaseen käyttämällä ruusun piikkejä tikkaiden tapaan.

Ruususta olisi kerrottavana lukemattomia muitakin tarinoita. Kleopatra kyllästi laivansa purjeen ruusuvedellä. Roomalaiset tekivät ruususta jokapäiväisen elämänsä keskipisteen tavalla, joka hakee vertaistaan. He käyttivät tuoreista ruusuista solmittuja seppeleitä kaulakorujen tapaan. Ruusutarhat ja kauttaaltaan ruusuilla somistetut juhlat osoittivat yltiöpäistä omistautumista kauniille kasville.

Ruusu ei kuitenkaan ole vertautunut vain rakkauteen ja erotiikkaan. Sub rosa dictum on sanonta, joka kuvastaa sitä, että ruusun alla sanotusta pidettiin kiinni ruusuritareiden ja vapaamuurareiden kaltaisissa salaseuroissa. Vapaamuurarit valitsivat tunnuksekseen valkoisen ruusun ja ripustivat sellaisen pöydän päälle koristeeksi. Ruusun alla kuultu oli myös ehdottoman luottamuksellista tietoa. Alkemistit puolestaan pitivät ruusua viisauden ja henkisen kirkkauden kuvana.

Romaaniset ja goottilaiset mestarirakentajat ja kivenhakkaajat toivat ruusun rakennustaiteeseen. Sen geometria kuvastui ikkunoissa, ja kiviruusut kruunasivat kirkontorneja sen merkkinä, että ihmiselo saisi todellisen täyttymyksensä vasta tuonpuoleisessa.

Ruusu madonnan ja Jeesuksen vertauskuvana näkyy esimerkiksi maalauksissa, joissa neitsyt Maria usein kuvattiin lapsineen ruusutarhassa. Myös ensimmäiset rukousnauhat lienee valmistettu ruusuista.

Varsinaiseen loistoon rohtokasvina kohosi apteekkarinruusunakin tunnettu ranskanruusu (Rosa gallica) 1200-luvulla maaseudulla Pariisin lähellä, minne se oli päätynyt Damaskoksesta. Seutu oli apteekkarinruusun viljelyn keskus lähes 600 vuoden ajan, ja paikkakunnan pääkadun varrella oli 1500-luvulla tiheänään rohdoskauppoja ja apteekkeja. Sieltä lähetettiin ruusuisia lääkkeitä kaikkialle maailmaan.

Lasten tyynyn alle laitettiin ruusuäkämiä heidän tuudittamisekseen levolliseen uneen, mistä syystä niitä joissakin kielissä kutsutaan "uniomeniksi".

Kasvi toisin silmin

Mitä ruusu tuo mieleen? Se on samalla voimakas ja pehmeä, puolustautuva ja lempeä, piikkinen ja samettinen, suora ja salaperäinen. Näin vastakkaisten ominaisuuksien yhdistäminen sekoittamatta niitä keskenään on varsinainen koetinkivi. Niinpä vain ruusun kaltainen kuningatar voi pitää ominaisuuksiensa koko kirjon tasapainossa ja hallita niitä heijastellen samalla mitä puhtainta kauneutta ja sopusointua. Ruusu on kasvikunnan harmoninen keskipiste, joka huokuu tasapainoa. Se ei ole yksin ruusukasvien vaan kaikkien kukkien kuningatar. Juuri siksi ruusu onkin ihmisen kuva, ja samasta syystä ihminen on aina tuntenut siihen vetoa. Ruusu on kulkenut ihmiskunnan ja sen kulttuurien mukana ikiajat, esiintynyt taruissa ja lauluissa, toiminut lääkkeenä ja herkistänyt runollisuuteen. Rohtokasvina ruusu auttaa ihmistä saavuttamaan sopusointuisen tasapainon.

Kasvi tuotteissamme

Tasapainottavan voimansa vuoksi ruusua käytetään eteerisenä ruusuöljynä, ruusuvetenä, ruusuvahana tai ruusun terälehtiuutteena lähes kaikissa Dr. Hauschka -kosmetiikkatuotteissa värikosmetiikkaa myöten.

♦♦♦♦