Dr. Hauschka

Puna-apila

Synonyymit: Nurmiapila
Tieteellinen nimi: Trifolium pratense L.
Perhe: Fabaceae (hernekasvit)

Kasvupaikka

Euraasia

Aineosat

Flavonoidit, fytoestrogeenit (isoflavonit), mm. genisteiini, daidtseiini, biokaniini A ja formononetiini, eteeriset öljyt, parkkiaineet.

Kuvaus

Puna-apilan pyöreät, punavalkoiset, siilitukkaiset kukinnot nostavat päitään melkein joka niityllä toukokuusta syyskuuhun asti. Jopa 50 cm:n pituiseksi kasvavan puna-apilan usein punertavat varret nousevat lyhyestä juurakosta ja levittäytyvät matoksi. Kolmilehdykkäisen, pitkulaisen apilanlehden keskellä on tyypillinen vaaleampi laikku, niin lehdet kuin varretkin ovat vaalean karvoituksen peitossa. Kukinto muodostuu lukuisista yksittäisistä suipoista kukista, joiden pölytys ei onnistuisi ilman pitkäkärsäisiä kimalaisia. Kimalaiset rakastavat puna-apilan kukkia, jotka sisältävät runsaasti mettä ja lupaavat siis riittoisan hunajasadon. Muiden hernekasvien tapaan puna-apila elää symbioosissa juurinystyröidensä Rhizobium-bakteerien kanssa varmistaakseen riittävän typen saannin. Typpi on välttämätön proteiinien ja geneettisen materiaalin (DNA:n) rakennusaine. Useimmat eliöt eivät kuitenkaan voi hyödyntää typpeä, ellei se ole sidottu yhdisteeksi, joita ovat esim. nitraatti tai virtsahappo. Typpi esiintyy kuitenkin harvoin sidotussa muodossa. Puna-apilan juurinystyröiden bakteerit kykenevät sitomaan typpeä suoraan ilmakehästä ja luovuttavat osan siitä kasville. Näin kumpikin hyötyy tästä aidosta symbioosista.

Käyttö

Puna-apilan sisältämät parkkiaineet lievittävät limakalvojen tulehduksia, joten sitä on käytetty sisäisesti nautittuna esim. ripulin hoidossa. Hauteissa se edistää haavojen parantumista. Kansanlääkinnässä puna-apilatee auttaa yskään.

Lisäksi puna-apila sisältää erittäin runsaasti isoflavoneja, jotka muistuttavat suuresti estrogeenejä ja joita siksi kutsutaan myös fytoestrogeeneiksi. Ne tehoavat ennenaikaisia ikääntymisen merkkejä vastaan. Sisäisesti nautittuna runsaasti isoflavoneja sisältävät puna-apilauutteet auttavat vaihdevuosiin liittyviin vaivoihin, ilman sivuvaikutuksia.

Kannattaa tietää

Suvun nimi Trifolium tulee latinan kielestä tres, tria = kolme sekä folium = lehti ja kuvaa kolmilehdykkäistä apilanlehteä. Lajin nimi pratense on johdettu latinan kielestä pratum = niitty ja kertoo puna-apilan kasvupaikasta.

Maanviljelijöille proteiinipitoinen puna-apila on tärkein rehukasvi. Puna-apila on niin elinvoimainen ja uusiutumiskykyinen, että se voidaan huoletta niittää useita kertoja vuodessa. Se tuottaa siis jatkuvasti ensiluokkaista rehua lehmille, jotka puolestaan tuottavat maitoa ja tyydyttävät näin ihmisen proteiinintarpeen. Juurinystyröidensä Rhizobium-bakteerien avulla puna-apila rikastaa samalla omaa kasvualustaansa typpiyhdisteillä. Tätä kutsutaan viherlannoitukseksi. Ensimmäiset kirjalliset maininnat apilan viljelystä ovat peräisin 1000-luvulta. Hildegard Bingeniläinen (n. 1098–1179) viittasi teoksessaan ”Physica” puna-apilan parantaviin vaikutuksiin ja samoin tekivät hänen virkaveljensä 1500-luvun yrteistä kertovissa kirjoissa.

Me tunnemme apilan rehukasvin tai parantavan yrtin sijasta lähinnä nelilehtisenä onnentuojana, jonka sesonkiaika on vuoden vaihtuessa. Tosin kyseessä on kaksinkertainen erehdys. Nuo neljä lehteä ovat oikeastaan yhden ainoan lehden neljä lehdykkää.

Lisäksi monissa kaupoissa myynnissä oleva ”onnenapila” on itse asiassa onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla) eikä lainkaan sukua alkuperäiselle onnentuojalle eli apilalle.

Uskomus onnea tuovasta apilasta juontaa juurensa kelttien ajalta – jos siis jätetään huomiotta se, että jo Eevan sanotaan ottaneen paratiisista mukaansa nelilehtisen apilan muistoksi onnellisista päivistä. Keltit pitivät jumalattarille pyhitettyä apilaa onnentuojana ja talismaanina pahoja henkiä vastaan. Sen avulla saattoi torjua taikoja, ja se saattoi suoda jopa selvännäkijän lahjat. Kukkiva apila nähtiin kelttiläisen jumalattaren jalanjälkenä, ja se toi jo yksin tästä syystä siunausta. Kolmilehtinen apila oli ylimpien mysteerien vertauskuva: se symboloi poikkeuksetta kolmihahmoisina esiintyviä jumalia, kolmijakoista yhteiskuntaa (tavallinen kansa, sankarit ja druidit) sekä myös itse druidikuntaa, joka jakautui filosofeihin, bardeihin ja šamaaneihin. Nelilehtinen apila sitä vastoin oli täydellisen tasapainoisuuden vertauskuva ja onnen symboli. Jos sen löysi sattumalta, saattoi olla varma hyvästä onnestaan.

Irlantilaiset pitävät apilaa vielä nykyäänkin kansallistunnuksenaan. Pyhän Patrickin päivä 17. maaliskuuta on heidän kansallinen juhlapäivänsä, ja silloin irlantilaiset kaikkialla maailmassa kantavat tunnuksenaan apilaa, jota Irlannissa kutsutaan nimellä shamrock. Tämä tapa juontaa juurensa Pyhän Patrickin (n. 389–461) elämään liittyvästä episodista.

Tuodessaan kristinuskon Irlantiin hänen kerrotaan käyttäneen apilan lehteä menestyksekkäästi esimerkkinä selittäessään kolmiyhteisen Jumalan periaatetta (Isä, Poika ja Pyhä Henki).

Myös kelttien muinaisista tavoista pidetään yhä kiinni Irlannissa, esim. morsiuskimppuun lisätään usein puna-apilaa tuomaan rakkautta ja hedelmällisyyttä. Puna-apila liittyy lukemattomiin muihinkin uskomuksiin ja kansantarinoihin, joissa nelilehtinen apila suojelee matkalaisia onnettomuuksilta, sekoittaa papin ajatukset saarnan aikana, auttaa kantajaansa tunnistamaan noidan tai johdattaa tulevan puolison luo. Englanninkielinen sanonta ”to live in clover” tarkoittaa huoletonta elämää.

Vielä ei muuten ole saatu selville sitä, miksi jotkin apilat kasvattavat nelilehdykkäisen lehden. Todennäköisesti neliapila on geneettinen mutaatio, mutta taustalla on mahdollisesti myös ympäristötekijöitä. Joskus löydetään vielä useampilehdykkäisiä apilanlehtiä, joilla kaikilla on luonnollisesti eri merkityksensä.

Kasvi tuotteissamme

WALAn tuotteet Uudistava seerumi, Uudistava päivävoide, Uudistava kaula- ja dekolteevoide, Uudistava silmänympärysvoide ja Uudistava vartalovoide sisältävät valvotusti luomuviljeltyä puna-apilaa. Puna-apilaliuos saa hautua suurissa ruukuissa seitsemän päivän ajan. Aamuisin ja iltaisin WALAn työntekijät sekoittavat voimakkaasti syntyvää uutetta ja päästävät samalla pimeässä säilytettävään seokseen valoa. Tämän rytmisen käsittelyn ansiosta luonnon vastakohtaisuudet siirtyvät uutteeseen.

♦♦♦♦