Lisäksi monissa kaupoissa myynnissä oleva ”onnenapila” on itse asiassa onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla) eikä lainkaan sukua alkuperäiselle onnentuojalle eli apilalle.
Uskomus onnea tuovasta apilasta juontaa juurensa kelttien ajalta – jos siis jätetään huomiotta se, että jo Eevan sanotaan ottaneen paratiisista mukaansa nelilehtisen apilan muistoksi onnellisista päivistä. Keltit pitivät jumalattarille pyhitettyä apilaa onnentuojana ja talismaanina pahoja henkiä vastaan. Sen avulla saattoi torjua taikoja, ja se saattoi suoda jopa selvännäkijän lahjat. Kukkiva apila nähtiin kelttiläisen jumalattaren jalanjälkenä, ja se toi jo yksin tästä syystä siunausta. Kolmilehtinen apila oli ylimpien mysteerien vertauskuva: se symboloi poikkeuksetta kolmihahmoisina esiintyviä jumalia, kolmijakoista yhteiskuntaa (tavallinen kansa, sankarit ja druidit) sekä myös itse druidikuntaa, joka jakautui filosofeihin, bardeihin ja šamaaneihin. Nelilehtinen apila sitä vastoin oli täydellisen tasapainoisuuden vertauskuva ja onnen symboli. Jos sen löysi sattumalta, saattoi olla varma hyvästä onnestaan.
Irlantilaiset pitävät apilaa vielä nykyäänkin kansallistunnuksenaan. Pyhän Patrickin päivä 17. maaliskuuta on heidän kansallinen juhlapäivänsä, ja silloin irlantilaiset kaikkialla maailmassa kantavat tunnuksenaan apilaa, jota Irlannissa kutsutaan nimellä shamrock. Tämä tapa juontaa juurensa Pyhän Patrickin (n. 389–461) elämään liittyvästä episodista.