Kuvaus

Villinä luonnossa pensasmaisena rehottava kvitteni on pieni, vain 3–4 metriä korkea puu. Touko-kesäkuussa sen suuret, valkeat tai hennon vaaleanpunaiset kukat avautuvat ja kaareutuvat maljamaisesti ylöspäin. Puun 300–500 gramman painoiset hedelmät ovat lajin mukaan joko päärynän tai omenan muotoisia. Niiden varma tunnusmerkki on nukkapinnoite, joka irtoaa helposti hankaamalla. Nukan alla on vahakerroksen peittämä kuori, josta kirpoaa lempeän raikas tuoksu sitä hierottaessa. Vaikka ihminen on viljellyt kvitteniä jo vuosituhansia, se on muuttunut jalostuksen myötä vain vähän. Se on siis säilyttänyt pitkälti villihedelmän luonteensa.

Kvittenin kasvupaikaksi on syytä valita suojaisa paikka, sillä puu on hallanarka. Se sietää kuitenkin hyvin tauteja ja tuholaisia – poikkeuksena tulipolte, johon se voi sairastua rajusti.

Kypsää hedelmäsatoa päästään korjaamaan syys-lokakuussa. Jos hedelmiä on tarkoitus varastoida, ihanteellinen korjuuhetki on silloin, kun vihreä perusväri muuttuu väkevän keltaiseksi. Jos hedelmiin ei kosketa, ne säilyvät viileässä tilassa raikkaina jopa kymmenkunta viikkoa.

Käyttö

Vaikka hedelmät olisivat täysin kypsiä, hehkuvan keltaisia ja tuoksuvia, niiden syömistä raakana ei suositella, koska happaman kitkerältä maistuva hedelmäliha on puisevan kovaa. Keitettynä ja makeutettuna niihin kuitenkin kehittyy tuttu, houkutteleva aromi, ja ne soveltuvat hyytelön, hillon ja mehun valmistukseen sekä vaikkapa kakun täytteeksi.

Kvittenin limalla on ärsytystä lievittävä vaikutus. Siksi sen siemenuutetta käytetään yskänlääkkeenä sekä vatsa- ja suolistotulehdusten hoidossa. Survotuista siemenistä valmistetut limakääreet auttavat vammoissa ja niveltulehduksissa. Lima lievittää suun ja nielun ärsytystä ja tulehduksia myös kurlattuna.

Kannattaa tietää

Kvitteniä viljeltiin jo muinaisessa Kreikassa. Ensimmäinen maininta siitä on peräisin roomalaishistorioitsija Pliniukselta (24–79). Kvittenin hedelmät olivat Keski-Euroopassa hyvin pidettyjä 1900-luvulle asti, mutta sen jälkeen se joutui tekemään tietä lähisukulaisilleen omenoille ja päärynöille, jotka alkoivat kasvattaa suosiotaan.

"Kvitteniä saakoon hääväki, niin rakkautta ja lapsia hääpari näki!"

Jo antiikissa kvitteniä pidettiin onnen, rakkauden ja hedelmällisyyden vertauskuvana.

Esimerkiksi Ateenan lainsäädännössä morsio velvoitettiin häiden kynnyksellä nauttimaan yksi kvitteni. Tähän liittyi toive siitä, että vaimo lahjoittaisi miehelleen niin monta lasta kuin kvittenissä oli kiviä. Morsion parhaaksi on syytä toivoa, että hedelmä oli keitetty!

Kvittenin katsottiin auttavan myös humalaan: "Kvitteni aterian yhteydessä nautittuna estää 'viinin henkeä' nousemasta päähän", kirjoitti lääkäri Simon Seth 1000-luvulla.

Kvittenin nimi juontuu kreikan sanasta kydomalon. Kydonia on kreetalainen kaupunki, ja malum merkitsee omenaa – kydomalon on siis kydonialainen omena. Kydomalonista on johdettu myös lajin nimi Cydonium, josta kasvi on saanut nykyisen nimensä monissa kielissä.

Kasvi toisin silmin

Kvitteni on lempeä ja haavoittuvainen kasvi, joka on oppinut suojautumaan. Se ei kuitenkaan ole kovettanut itseään vaan vetänyt ylleen pehmeän nukkapeitteen. Hedelmän puiseva rakenne sitoo itseensä kosteutta. Runsas lima yhdistää eteeriset öljyt ja rasvat veteen.

Kasvi tuotteissamme

Dr. Hauschka -kosmetiikkatuotteissa kvitteni toimii samoin kuin luonnossa: se suojaa ulkoisilta vaikutteilta ollen sisältä pehmeä. Tuotteissa käytetään biodynaamisesti viljeltyä kvitteniä. Dr. Hauschka -tuotteissa yleinen kvitteninsiemenuute on erittäin hyvin siedettyä ja lisäksi sillä on ärsytystä lievittävä ja tulehduksia estävä vaikutus. Uute auttaa säätelemään ihon luontaista kosteustasapainoa. Dr. Hauschka käyttää ainoana kosmetiikkavalmistajana tuotteissaan myös kvittenivahaa, joka suojaa ihoa mutta antaa sen hengittää.

♦♦♦♦