Kuvaus

Lähes 30 metrin korkuisiksi kasvavat kookospalmut kuuluvat olennaisena osana trooppisten rantojen rantakasvustoon. Sen pyöreän lehvästön muodostavat sulkamaisina kasvavaa 30–40 vaikuttavan näköistä palmunlehvää, jotka ovat pituudeltaan jopa viisi metriä ja painavat 10–15 kilogrammaa. Yksittäisen palmunlehden kapeat liuskat liittyvät joustavasti lehtilavan kantaan. Janoinen kookospalmu voi siten asettaa lehden liuskat päällekkäin ja suojautua näin lehtien kautta tapahtuvalta liialliselta haihtumiselta. Palmunlehvät kasvavat spiraalinmuotoisesti ja useimmiten myötäpäivään rungon ylimmästä kärjestä. Ensimmäisenä vuotena ne osoittavat ylöspäin, toisena ne ovat vaakasuorassa ja kolmantena ne riippuvat alaspäin. Lopulta ne irtoavat jättäen runkoon lehtiarpia.

Palmunlehden sisäinen liikkuvuus on korvaamaton etu tropiikin voimakkaissa tuulissa. Myös puun runko on taipuisa. Paksuuntunut kanta ja ulkopinta ovat rungon kärkeä ja sisusta huomattavasti tukevampia. Kookospalmu kiinnittyy syvälle maahan sivuttaisilla, pohjaveteen asti kasvavilla juurillaan, ja rungon joustavuuden ansiosta se uhmaa jopa tsunamia.

Viiden ja seitsemän ikävuoden välillä kookospalmu aloittaa kukkimisen. Tällöin lehtihangoista kasvaa kokovuotisesti kukintoja, keltaisia kukkavarsia, joiden kannassa on jopa 40 emikukkaa, ja niiden yläpuolella

yli 10 000 hedekukkaa kärkeä kohti. Hedekukat aukeavat noin kaksi viikkoa ennen emikukkia itsepölytyksen estämiseksi. Siitepölyä kuljettavat tuuli ja erilaiset hyönteiset. Emikukista muodostuu pölytyksen jälkeen kookospähkinöitä, joiden eri kehitysvaiheita on nähtävissä yhtä aikaa kukkien kanssa. Tämä on tropiikille tyypillinen piirre: vuodenaikoihin liittyviä kukkimis- ja hedelmäaikoja saa monien tropiikin puiden suhteen etsiä turhaan, kaikki näyttää tapahtuvan yhtä aikaa.

Kookospähkinä ei itse asiassa ole kasvitieteellisesti pähkinä, vaan luumarja, joihin kuuluu esimerkiksi myös manteli: siementä ja siemenvalkuaista – ruskean kalvon peittämää syötävää valkoista kookoslihaa – ympäröi puumainen kuorikerros, kookospähkinän ruskea kuori, jota käytetään usein erilaisten esineiden valmistukseen. Pähkinän ydintä, josta on jo poistettu kuituinen, syömäkelvoton hedelmäliha ja hedelmän kova kuori, on kaupoissa myytävänä. Kestää noin vuoden ennen kuin kookospähkinä on täysin kypsä. Tänä aikana sen sisällä tapahtuu hämmästyttävä muutos: Aluksi määrältään runsas kookosvesi näyttää häviävän. Sen sijaan hyytelömäisen pehmeästä, ohuesta kerroksesta kehittyy kiinteä, paksu kookosliha.

Vaikka kookospähkinän paino on aikamoinen, se kelluu veden pinnalla ja leviää tällä tavoin. Kuituinen, ilmaa tallentava hedelmäliha ja ytimen vesitiivis, umpinainen ontelo mahdollistavat kellumisen.

Pudottuaan mereen hedelmät kulkeutuvat uusille rannikoille, joissa ne rantaan päästyään itävät. Itu kasvaa ulos yhdestä pähkinän kolmesta itureiästä. Jos haluaa päästä käsiksi kookosveteen, kannattaa pähkinä porata auki juuri tämän aktiivisen itureiän kohdasta.

Käyttö

Nuoret palmunversot, palmunytimet (palmun kasvava ydinosa), valkoinen kookosliha ja myös kookospähkinöiden vesi ovat suosittuja elintarvikkeita. Tuottajamaissa tienvarsikojut, joissa myydään vielä kypsymättömiä, vihreitä kookospähkinöitä juotavaksi, ovat jokapäiväinen näky. Vielä vihreät, kuudesta seitsemään kuukauden ikäiset pähkinät voidaan avata viidakkoveitsellä, jotta päästään käsiksi makeahkoon, lähes kirkkaaseen kookosveteen. Se on steriiliä, käytännöllisesti katsoen rasvatonta ja sen isotoninen arvo on sama kuin veren. Perinteisesti kookosvettä on siksi käytetty hätätilanteissa infuusioliuoksena.

Kookosvettä ei saa sekoittaa aasialaisen keittiön tärkeään ainekseen, kookosmaitoon. Se on pikemminkin tuoreen raastetun kookoslihan ja veden seoksesta puristettua mehua. Cream of Coconut (kookoskerma) puolestaan on kookosmaidon ja kookosöljyn seos.

Kookospalmusta saadaan lisäksi vielä yhtä nestettä: B-vitamiinipitoista palmunektaria, jota erittyy pääasiassa kukinnoissa. Sen käydessä syntyy palmuviiniä, joka voidaan sakeuttaa palmuhunajaksi tai palmusokeriksi. Yhdessä riisimäskin kanssa poltettuna saadaan arrakkia. Palmuviini taas voidaan käyttää palmuetikaksi.

Kuivatusta kookoslihasta, niin sanotusta koprasta, saadaan kookoshiutaleita tai kookosöljyä.

Kookosöljy kovettuu jo huoneenlämmössä, jolloin siitä käytetään usein nimitystä kookosrasva tai kookosvoi. Sitä voidaan käyttää kuumennusta hyvin kestävänä paisto- ja friteerausöljynä.

Kookosrasvaa ei käytetä ainoastaan ruoanlaitossa, vaan myös saippuoissa, lääkevalmisteissa ja kosmetiikassa. Se stabiloi valmisteen osat ja tekee ihosta joustavan. Kookosöljy imeytyy ihoon hitaasti ja saa siten ihon tuntumaan samettiselta. Siksi se soveltuu hyvin käytettäväksi myös hierontaöljynä. Lisäksi kookosöljyllä sanotaan olevan UV-säteiltä suojaavia ominaisuuksia. Suoja on kuitenkin melko vähäinen, joten öljy ei yksinään riitä aurinkosuojaksi. Siitä huolimatta jotkin auringonsuoja-aineet pohjautuvat kookosöljyyn.

Terapeuttisessa käytössä kookosöljy on täiden poistossa: se on useiden täisampoiden aineosa. Myös monien hyttys- ja punkkivoiteiden vaikuttavana aineena on kookosöljy. Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa kookosöljyä käytetään huonosti parantuvien tai tulehtuneiden ihohaavojen hoitoon.

Kookospähkinän syötäviksi kelpaamattomia osiakin voidaan käyttää monin tavoin: kypsien pähkinöiden kuituista hedelmälihaa käytetään esimerkiksi patjantäytteenä, raakojen pähkinöiden kuitukerrosta köysien valmistuksessa, puun runkoja talonrakennuksessa, palmunlehtiä kattomateriaalina ja korinpunontaan, pähkinän kuorikerrosta

polttomateriaalina, nappeihin, käyttöesineisiin, musiikki-instrumentteihin tai polttoaineen valmistukseen.

Kannattaa tietää

Tieteellinen nimi Cocos on peräisin espanjan kielen sanasta coco = kallo, pää, ja se kuvaa osuvasti kookospähkinää. Nucifera koostuu latinan sanoista nux = pähkinä ja ferre = kantaa, eli sen merkitys on 'pähkinää kantava'.

Kookosöljyä ei saa sekoittaa palmuöljyyn. Palmuöljyä saadaan öljypalmusta (Elaeis guineensis), jonka viljelyä varten raivataan valtavia sademetsäalueita eri puolilla maailmaa. Kookospalmua viljellään sen sijaan yleensä pienessä mittakaavassa, ja kasvin monipuolisten käyttömahdollisuuksien ansiosta se on viljelijöille hyvä toimeentuloperusta. Esimerkiksi 35 palmun pudonneet lehdet ja kuorijäte riittävät Intiassa takaamaan viisihenkiselle perheelle polttomateriaalin kokonaiseksi vuodeksi. Sekaviljelyssä suuret puut antavat varjoa muille kasveille.

Kypsät kookospähkinät eivät aina putoa maahan heti. Siksi poimijat kiipeävät palmuihin plantaaseilla. Thaimaassa ja Malesiassa on koulutettu makaki-apinoita noutamaan puista kypsät hedelmät.

Dr. Heinrich Schlinck (1840–1909), joka omisti teknisten kasviöljyjen jalostamon, kehitti 1800-luvun lopulla menetelmän kookosrasvan tuotantoa varten. Vuonna 1887 hän toi tuotteen markkinoille nimellä Mannheimer Cocosnussbutter (Mannheimin kookospähkinävoi).

Silloinen maanviljelijäyhdistys näki kookosrasvassa ilmeisesti vakavasti otettavan kilpailijan voille. Joka tapauksessa se vastusti nimen käyttöä, joten Schlinck jatkoi tuotteensa myyntiä vuodesta 1892 lähtien suojatulla, palmu-sanasta johdetulla tuotenimellä Palmin. Uusi rasva menikin kuin kuumille kiville. 1800-luvun lopulla markkinoilla oli lähes pelkästään eläinrasvoja, joita nopean väestönkasvun vuoksi oli vain niukasti saatavilla korkeaan hintaan. Hinnaltaan edullisempi Palmin täytti aukon tuotteiden tarjonnassa. Ravitsemusfysiologisesti kookosrasvalla onkin etunsa voihin verrattuna. Vaikka se pohjautuu tyydyttyneisiin rasvahappoihin, se sisältää pääasiassa keskipitkän ketjun happoja kuten lauriinihappoa, jonka ruoansulatusjärjestelmämme pystyy hyödyntämään erittäin hyvin. Lauriinihappo on yksi äidinmaidon aineosa.

Filippiineillä kookospalmuun liittyy useita taruja, esimerkiksi seuraava luomiskertomus: aikojen alussa, kun maa oli vielä autio ja tyhjä, maailmankaikkeutta hallitsi kolme toisistaan tietämätöntä jumalaa. Bathala-jumala eli maan päällä ja Ulilang-käärmejumala pilvissä. Siivekäs Galang-jumala sitä vastoin matkusti mielellään paikasta toiseen. Kun Bathala ja Ulilang tapasivat toisensa ensimmäisen kerran, heidän välilleen puhkesi kolmen päivän kuluttua niin kova valtataistelu, että he näkivät sen ainoaksi ratkaisuksi kaksintaistelun. Bathala surmasi tällöin käärmekuninkaan, poltti hänet ja hautasi tuhkan maahan. Matkustelevan Galang-jumalan

kanssa Bathala sitä vastoin ystävystyi niin läheisesti, että he elivät yhdessä useita vuosia. Kun Galang sairastui vakavasti ja tiesi, että hänen oli kuoltava, hän pyysi ystäväänsä hautaamaan hänen ruumiinsa samaan paikkaan, johon tämä oli haudannut käärmejumalan tuhkan. Bathala hämmästyi suuresti, kun hän näki tästä kaksoishaudasta kasvavan valtavan puun, jossa oli pitkät lehdet ja pallonmuotoiset hedelmät: se oli kookospalmu. Hän näki siinä näiden kahden jumalan yhdistyvän: runko oli Ulilang-käärmejumalan muotoinen, höyhentä muistuttavat palmunlehvät muistuttivat häntä Galang-ystävän siivistä, ja kookospähkinöissä hän oli tunnistavinaan Galangin kasvot. Bathala näki siinä kaikessa merkin ja aloitti vihdoinkin luomistyön maan päällä. Hän loi kasvit ja eläimet ja lopuksi ihmisen, joka sai kaiken tarvitsemansa kookospalmusta, taivaan puusta. Rungosta ja palmunlehvistä Bathala rakensi ensimmäisen talon, ja kookospähkinät olivat ihmisen ravintona.

Toinen filippiiniläinen tarina kuuluu seuraavasti: Sulttaanin tytär Putri oli niin äärettömän kaunis, että hänen ympärillään parveili loputtomasti ihailijoita. Isä hoputti tytärtään menemään naimisiin. Mutta niin kuin saduissa usein käy, Putri rakastui Wata-Mamaan, palatsin puutarhuriin, kun tämä tunnusti hänelle rakkautensa. Sopivasti hän vielä osoittautui prinssiksi, jonka vanhemmat olivat saaneet surmansa. Nuorten rakastavaisten onni näytti olevan lähes käsin kosketeltavissa, kun

mustasukkainen kilpakosija löi nuoren prinssin kuoliaaksi ja katkaisi häneltä kaulan. Siihen kohtaan, johon Wata-Maman pää haudattiin, kasvoi kuitenkin kookospalmu. Se ylettyi surullisen Putrin ikkunaan asti ja katseli kookospähkinöillään hänen ikkunaansa.

Kookospalmujen alla liikkuminen ei muuten ole aivan vaaratonta. Vuosittain 150 ihmistä maailman eri puolilla saa surmansa putoavien kookospähkinöiden vuoksi. Yksi syy hedelmien putoamiseen on palmurosvo (Birgus latro). Tämä myös kookosravuksi nimitetty erakkorapu kiipeää ravintoa etsiessään kookospalmuun ja rikkoo vahvoilla saksillaan pähkinän kuoren päästäkseen syömään kookoslihaa. Tällöin kokonaisia hedelmiä putoaa maahan. Palmurosvon ruumis on jopa 40 senttimetriä pitkä ja jalkojen kärkiväli enintään metrin. Näin ollen palmurosvo on maailman suurin maalla elävä rapu.

Kasvi tuotteissamme

Dr. Hauschkan Rauhoittavassa naamiossa, Melissa päivävoiteessa, Uudistavassa kaula- ja dekolteevoiteessa sekä Meikkivoiteissa-voiteissa kookosöljy täydentää voiteen hoitavaa peruskoostumusta. Käytämme tällöin Sri Lankalla sijaitsevassa viljelyprojektissa luomuviljeltyä neitsytkookosöljyä, joka on sertifioitu sekä Naturland- että fair-for-life-standardin mukaan. Öljy puristetaan täysin kypsistä hedelmistä, eikä sitä jalosteta, valkaista eikä sen valmistuksessa käytetä hajunpoistoa. Näin sen miellyttävä tuoksu ja maku säilyvät. Kasvien luonnolliset sekundaariset aineenvaihduntatuotteet, vitamiinit ja kivennäisaineet säilyvät neitsytkookosöljyssä, koska valkoinen kookosliha puristetaan yhdessä ruskean kuorensa kanssa.

Emme kuitenkaan keskity ainoastaan luomulaatuun ja ekologisesti kestävän viljelyn kookosplantaaseihin, joissa käytetään sekaviljelyä. Pienviljelyprojektin keskipisteenä on erityisesti ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi. Tämän vahvistaa fair-for-life-sertifiointi, jonka on perustanut nimekäs markkinaekologian instituutti Institut für Marktökologie (IMO). Reilujen ja turvallisten työolosuhteiden ohella projektissa kiinnitetään huomiota viljelijöiden ja öljymyllyn työntekijöiden terveyteen. Lapsityövoimaa ei käytetä, työntekijöiden ja viljelijöiden reilu palkka ja oikeus osallistua päätöksiin ovat itsestäänselvyyksiä.

♦♦♦♦