Dr. Hauschka

Arnikki

Synonyymit: Etelänarnikki, vuoristoarnikki
Tieteellinen nimi: Arnica montana L.
Perhe: Asteraceae (asterikasvit)

Kasvupaikka

Keski-Euroopan vuoristoseudut, Etelä-Norjasta Liettuaan, idässä Venäjän eteläosiin asti, Etelä-Suomessa satunnaisesti

Aineosat

Eteerinen öljy, flavonoidit, koliini, prosyanidi, katkeroaineet, seskviterpeenilaktoni

Kuvaus

Arnica montana valittiin Saksassa vuoden 2001 rohtokasviksi. Jos sen mielii kohdata luonnossa, on suunnattava korkealle, sillä se viihtyy korkeassa ilmanalassa vähän lannoitetuilla vuoristoniityillä ja kanervikoissa. Siellä se kukkii kesäkuusta elokuuhun kurottaen kirkkaankeltaisilla mykeröillään ilmaan. Kaikkien asterikasvien tavoin senkin kukinto koostuu monista yksittäisistä pikkukukista: kukinnon keskellä on pienen pieniä putkimaisia kukkia, ja niitä reunustavat suuremmat kukinnot, joiden pitkät lehdet sojottavat ulospäin. Näitä pidetään kukinnon terälehtinä. Arnikille tyypillistä on, että terälehden kärjessä on kolme pientä hammasta. Kukinnot ovat kiinnittyneet jopa 50-senttisiin, kestäviin varsiin, jotka kohoavat lehtiruusukkeesta. Monivuotinen kasvi selviää vuoriston ankarista talvista varastoimalla energiansa juurakkoonsa.

Käyttö

Merkittävänä haavanhoitokasvina arnikki parantaa haavoja, desinfioi ja estää tulehduksia. Se auttaa kudosta uusiutumaan ja soveltuu kaikkien isku-, putoamis-, pisto- ja viiltohaavojen hoitoon. Sen erikieliset nimet kuvastavat näitä ominaisuuksia. Mustelmiin, lihas- ja jännevenähdyksiin, lihassäikeiden repeämiin, ruhjeisiin ja puristusvammoihin se vaikuttaa tervehdyttävästi ja kipua lievittävästi. Arnikki rentouttaa ja pehmittää kudosta, joten se on verraton apu rasituksen jälkeisten lihaskramppien ehkäisyssä ja hoidossa. Arnikkisalvaa käytetään etenkin tulehtuneiden verisuonten hoidossa. Suu- ja nielutulehduksissa arnikilla kurlaaminen tai huuhteleminen edistää verenkiertoa ja parantaa limakalvojen vastustuskykyä.

Kannattaa tietää

Arnikki-nimen synnystä ei ole täyttä varmuutta. Toisten mielestä nimi olisi peräisin kreikan sanasta arnakis, 'lampaannahka', ja viittaisi pehmeänukkaisiin suojuslehtiin. Toiset puolestaan näkevät siinä kreikan sanan ptarmos, 'aivastaa', lyhytmuodon ptarmike. Niin Dioskurideen kerrotaan kutsuneen aivastusrefleksin aiheuttavia arnikkikasveja. Kolmas vaihtoehto nimen alkuperälle on arabian sana arnich.

Erään näkemyksen mukaan arnikilla on suden villi luonto, mistä syystä sitä joissakin kielissä kutsutaankin sudenkukaksi. Sen kukista hehkuu niihin vangittu vuoriaurinko, ja ne muistuttavat suden keltaisia silmiä. Myöhäiskesällä tuulen rahisuttaessa viljantähkiä sanottiin viljasuden kulkevan pellossa. Mytologisena hahmona susi symboloi pakanallisina aikoina pellon voimaa, viljan henkeä, ja antoi viljalle voimaa kypsymiseen. Heti sen jätettyä pellon vilja lakastui. Jotta viljasusi ei olisi mennyt matkoihinsa, maanviljelijät reunustivat peltonsa arnikilla, sillä susikasvina se pystyi estämään viljasutta poistumaan pellolta. Kun viimeinen korsi oli korjattu, susi livahti pakoon vihoviimeiseen lyhteeseen. Lyhde oli usein tapana koristella ja kantaa sitten riemuiten kylään. Myöhemmin viljelijät käyttivät arnikkia peltojen reunamilla juhannuksen tienoilla suojatakseen satoa viljapirulta.


Freijalle pyhitetty arnikki kuului tärkeimpiin juhannuskasveihin. Se oli pakollinen osa kesäpäivänseisauksen rituaaleja mäkikuisman ja sananjalan ohella. Myös säiden hallinnassa arnikilla oli tärkeä osa. Sitä savustettiin ukonilmalla loitsuten: "Syty, syty arnikki, jotta paha ilma loittonis!"

Kasvi toisin silmin

Arnikin keltainen silmä loistaa kauas vuoriniittyjen yli ja siihen on varastoitu auringon väkevä voima. Kesällä se tuntuu puhkeavan kukkaan yhdessä silmänräpäyksessä. Äkkiä tiukasti maata vasten lepäävästä, kukkaa muistuttavasta lehtiruusukkeesta vain ponnistaa kukinnon kruunaama varsi. Arnikki kukkii täysin rinnoin mutta sen runsas terälehdistö ei elä pitkään, vaan elinvoima siirtyy juuriin. Arnikki elää joko juurakkonsa tai kukintonsa kautta, välimuotoja ei ole, eikä oikein myöskään niiden välistä yhdyssidettä. Tämän vuoksi kasvi puhutteleekin ihmisen rytmistä järjestelmää, joka vaikuttaa koko elimistöä tasapainottavasti. Ulkoiset vammat johtuvat usein ihmiskehon tasapainon horjumisesta, joten on ymmärrettävää, että arnikki tasapainottavien voimiensa turvin edistää paranemisprosessia. Auringossa syntyvän kukinnon tinkimätön järjestys ja säännöllinen muoto, jossa mykerö muodostuu lukemattomista pienistä kukista, selittää sen, että kasvi pystyy auttamaan muodostaan pois luiskahtanutta kudosta takaisin järjestykseen.

♦♦♦♦