Kuvaus

Kun omenapuun hennosti punertavat nuput avautuvat touko-kesäkuussa, kevät on kauneimmillaan. Luonnossa omenapuu saattaa kasvaa jopa 15 m korkeaksi ja sen laajalle ulottuva oksisto muistuttaa kukinta-aikaan kuohuvaa kukkamerta. Kun mehiläisten pölyttämät kukat pudottavat valkeat tai hennon vaaleanpunaiset terälehtensä, ne verhoavat maan lumihiutaleiden lailla. Omenapuu antaa täyden sadon jo silloin, kun viisi prosenttia kukista kehittyy hedelmäksi. Ravinnonlähteenä se on todellinen runsaudensarvi ja tärkeä varsinkin mettä kerääville mehiläisille.

Kasvitieteellisessä merkityksessä omena ei ole hedelmä, vaan nk. epähedelmä. Hedelmä ei kehity emin sikiäimestä, vaan kukkapohjuksesta, joka kasvaa ja ympäröi sikiäimen. Omenan kannan vastakkaisella puolella kuivuneen kukan voi vielä aavistaa, sillä siitä on jäljellä ruusukasveille ominainen säteittäinen, viisilukuinen kehä. Kun omenan halkaisee, näkyviin tulee siemenkota, joka on muodostunut viidestä siemenaiheen sisältävästä emilehdestä. Kasvitieteellisessä merkityksessä vain tämä ns. tuppilokota sitkeine seinämineen on omenan varsinainen hedelmä.

Käyttö

Omenan kuori sisältää runsaasti polyfenoleja ja flavonoideja, jotka ehkäisevät tulehduksia, suojaavat vapailta radikaaleilta ja torjuvat soluvaurioita. Pitkäaikaistutkimusten mukaan päivittäinen omenansyönti auttaa ehkäisemään paksusuolen syöpää. Lisäksi omenan katsotaan ehkäisevän hermosoluvaurioita, alentavan kolesteroliarvoja ja tasapainottavan verensokeria. Laboratoriotutkimuksissa omenasta saatavilla oligosakkarideilla on suurempi syöpäsoluja tuhoava vaikutus kuin kemoterapialääkkeillä.

Kannattaa tietää

Kasvitieteellinen nimi Malus perustuu kreikan sanaan malon ('omena'), jonka alkuperää ei tunneta. Lajinimi domestica juontuu latinan sanasta domesticus ('kotoinen', 'kesy') ja viittaa hedelmäpuihin, joita kasvatetaan talon puutarhassa.

Omenat kuuluvat vanhimpiin viljelyskasveihin. Niitä on löydetty jopa faaraoiden hautakammioista. Kazakstanissa omenaa kasvatettiin luultavasti jo 10000 eaa. ja maan suurin kaupunki on nimeltään Almaty, joka tarkoittaa omenakaupunkia. Vanhat kirjoitukset kertovat, että babylonialaiset istuttivat omenapuun lääkekasviksi kuningas Marduk-apla-iddinin (600–700 eaa.) rohtokasvipuutarhaan 700-luvulla eaa. Roomalaisten matkassa tarhaomena kulkeutui Aasiasta Kreikan kautta Pohjois-Eurooppaan.

Kaikissa euraasialaisissa kulttuureissa omena on rakkauden, seksuaalisuuden, hedelmällisyyden ja ravitsevaa maitoa lahjoittavan äidinrinnan vertauskuva. Niinpä se onkin monen jumalattaren lempihedelmä: Babylonialaiset pitivät omenaa Venus-planeettaa ilmentävän Ištar-jumalattaren hedelmänä, kreikkalaiset liittivät sen Afroditeen ja pohjoiset germaanit Iduniin, nuoruuden ja kuolemattomuuden jumalattareen. Hesperidien eli kreikkalaisten nymfien lailla Idun vartioi puutarhassaan kultaisia omenoita, jotka antoivat jumalille ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden. 

Mariaa, Joosefia ja Jeesus-lasta kuvaavissa teoksissa omenat tai omenapuut viittaavat Marian ihmeelliseen hedelmällisyyteen.

Omenan nauttiminen myös lisäsi tietoisuutta ja toi mukanaan elämänmuutoksia. Aadam ja Eeva karkotettiin paratiisista sen jälkeen, kun he olivat syöneet omenan Eedenin puutarhasta. Tuomiopäivää kuvaavissa taideteoksissa synneistä vapautetut kantavat kädessään omenaa, paratiisiin palaamisen vertauskuvaa. Vanhoissa maalauksissa nähdään usein Maria ojentamassa Jeesukselle omenaa. Tämä omena symboloi Jeesukselle annettua voimaa ottaa kantaakseen kaikki maailman synnit.

Satujen maailmassa Lumikki maistaa myrkytettyä omenaa ja vaipuu kuolonomaiseen uneen. Grimmin sadussa Holle-muori puolestaan omenapuu sanoo tytölle: "Ravista minua, omenani ovat jo aivan kypsiä". Näissä molemmissa tarinoissa omena viittaa naisen seksuaalisuuteen eli palataan taas lemmenomenan teemaan.

Muinaiset roomalaiset toivat omenanviljelyn Keski-Eurooppaan ja opettivat myös varttamisen jaloa taitoa. He olivat huomanneet, että tarhaomenapuiden siemenistä kasvavilla puilla ei välttämättä ollut samoja ominaisuuksia kuin emopuulla. Siemenet eivät sisällä pelkästään emokasvin geenejä ja siksi roomalaiset pyrkivät lisäämään herkullisia lajikkeita varttamalla niiden pistokkaita jonkin toisen lajikkeen voimakkaaseen runkoon. 

Noin 100 vuotta eaa. tämä menetelmä alkoi levitä Rooman valtakunnan pohjoisimpiinkin kolkkiin, joissa viljeltiin lopulta lähes 1.000 omenalajiketta.

Nykyinen tarhaomenapuu syntyi luultavasti keskiaasialaisen villiomenapuun (Malus sieversii) ja kaukaasialaisen omenapuun (Malus orientalis) luonnollisesta risteytyksestä. Ensimmäisten lajikkeiden hedelmät olivat vielä pieniä ja varsin happamia. Tuhansia vuosia jatkuneiden risteytysten ja valikoitumisen jälkeen on kehittynyt 20.000– 25.000 omenalajiketta, joiden nimien kirjo on yhtä moninainen kuin niiden piirteetkin: Sokerimiron, Valkea kuulas, Ruusuomena, Renetti, Kulmikas makea, Syysjuovikas ja Sipuliomena ovat muutamia esimerkkejä näistä lukuisista omenalajikkeista. Kaupoissa on saatavana nykyään vain noin kolmeakymmentä lajiketta, koska muiden lajikkeiden viljeleminen ei ole kannattavaa. 1960-luvulla Saksassa kannustettiin jopa vähentämään omenapuita. Omenanviljelijät saivat 50 penniä EY-tukea jokaisesta kaadetusta omenapuusta (summalla sai tuolloin 2,5 kananmunaa tai 100 g naudanlihaa) ja tämän seurauksena hävitettiin viisi miljoonaa puuta. Kampanjan tarkoituksena oli saada kaikki viljelemään Golden Delicious -omenalajiketta.

Onneksi kaikki viljelijät eivät kuitenkaan seuranneet kehotusta, niin että saksalaiset pomologit eli omenatutkijat ovat pystyneet jäljittämään uudelleen 2.000 eri omenalajiketta, jotka ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Näiden lajikkeiden säilyttäminen vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja lisäämistä, sillä omenapuut elävät vain noin satavuotiaiksi.

Kasvi toisin silmin

Omenapuu edustaa kasvia, joka on kaikkina vuodenaikoina meille niin luonnollinen ja läheinen, että sen suojissa voimme luottavaisin mielin vaipua uneen. Omena on viljelykasvina ihmisen pitkäaikainen seuralainen. Yöseerumissa omenankukka kutsuu ihoa avautumaan ja sallimaan öiset uusiutumisprosessit. Omena on hedelmä, joka uhkuu terveyttä ja raikkautta, ja samanlaista säteilevää elinvoimaa toivomme näkevämme, kun katsomme aamuisin peiliin.

Kasvi tuotteissamme

Yöseerumi on ensimmäinen Dr. Hauschka kosmetiikkatuote, joka sisältää omenaa. Dr. Hauschka Yöseerumiin valittiin lajikkeita, joissa tulee esiin omenan monipuolinen kauneus ja parhaat piirteet: herkkyys, ruusuisuus, kuulaus, mehukkuus ja elinvoimaisuus – juuri näitä ominaisuuksia haluamme ihomme heijastavan hyvin nukutun yön jälkeen. Muita edellytyksiä olivat makeuden ja happamuuden harmonia sekä suojaava, mutta hienonhieno kuori, joten pääasialliseksi lajikkeeksi valikoitui Ruusuomena. Omenat ostetaan valvotuilta luomuviljelmiltä Saksasta. Nuorista vastapoimituista omenankukista ja kypsistä vastakorjatuista hedelmistä valmistetaan rytmisellä menetelmällä omenankukkauutetta ja hydrolaattia erityisesti tähän tarkoitukseen kehitetyillä käsittelymenetelmillä.

♦♦♦♦